Onneksi edes tienviitta kysymykseeni löytyi kun innostuin hakemaan Tavastiaan, Hämeenlinnaan.
Matkailupalvelujen tuottaja, wau! Se vois olla hienoa, ajattelin.
Hain ensin nuorisopuolelle, jonne pääsykokeiden tuloksien avulla myös pääsin.
Ensimmäisenä päivänä oli vain todettava opettajien kanssa, että työkokemukseni sekä kouluhistoriani takia olisi ehkä parempi siirtyä oman ikäisten joukkoon, eli aikuispuolelle.
Hyvä niin! Koulu alkoi 2.9.13 klo 10 aamulla.
Voihan jännitys...en muista koska olisi aiemmin niin pelottanut kun odottaa koulun aulassa.
Vähän jokaista oppilasta katsoi miettien "onkohan siinä luokkatoverini?".
Luokkaan meitä istahti lopulta 14hlö, yhden oppilaan kerrottiin aloittavan vähän myöhemmin.
Pelkäsin eniten ikäjakaumaa ja miten itse sopeutuisi joukkoon.
Onneksi turhaan! :)
Tunnelma alkoi rentoutumaan, kun rennoksi paljastunut opettajamme keksi aloittaa nimileikin.
Jokainen lisäsi oman nimensä eteen tai taakse jonkun itseä kuvaavan sanan. Oli positiivista, iloista, innokasta ja suloista.. Täytyy myöntää, että se oli kyllä keino saada uusia nimiä mahtumaan minunkin päähän. Mistä lienee periytynyt vain kasvomuisti, nimet unohdan aina.
Tutustuimme ensimmäisenä päivänä myös koulun eri rakennuksiin ja päästiin syömään pitkästä aikaa todella hyvää kouluruokaa (siitä pisteet Tavastian keittiöihmisille)
Toisena päivänä luokkaan oli jo helpompi mennä. Ennakkotehtävä oli scoop.it palvelussa tehty "MINÄ"-esittely, mikä antoi paljon keskustelun aiheita. Oli hienoa nähdä mitä luokkalaiset olivat tehneet elämänsä aikana..monelle on ainakin lentokentän Check-in tullut tutuksi.
Kolmantena päivänä meille järjestettiin Amazing Race, josta ensimmäinen kirjoitukseni kertookin.
Mitä ajatuksia ensimmäiset koulupäivät muuten herätti?
Ehkä eniten se miten paljon uutta ja ihmeellistä vuoden aikana opitaan. Työharjoittelut on pitkiä 2x10vk, koulun ohella kirjoitetaan omaa blogia ELI juuri tätä :) On opintomatkaa ja tutustumisia milloin minnekkin. Päästään myös mukaan erilaisiin projekteihin ja tilaisuuksiin. Mahtavaa!
Itselle matkailupalvelujen tuottaja suuntauksena kuullostaa sen takia sopivalta, kun siinä pääsisi olemaan ihmisten kanssa, ehkä enemmän kuin esim. hotellin aulassa. Tarkoitan tällä pidempi aikaista kontaktia asiakkaaseen. Itsensä likoon laittaminen ja ehkä tunne, kun saisi asiakkaan ylittämään itsensä ja pelkonsa, vaikka koskenlaskussa tai köysiradalla kuulostaa omalta.
Odotan innolla vastausta kysymykseeni, joka toivottavasti selviää myös muillekkin tämän blogin edetessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti